tiistai 18. helmikuuta 2014

Helppoa herkkua (lomalaisille)




Meillä V on viime kesästä lähtien ollut tiukemmalla ruokavaliolla. Suurimmat muutokset olivat, kun muna ja kala jäi ruoista pois. Niinpä suuri osa leivonnaisista tehdään täällä munattomina, vaikka V ei ole vielä kiinnostunut kuin pullasta. Kerran totesi munattomasta pannukakusta että on tosi hyvää, en maista. Kiva, kun kuitenkin kehui :)

Mutta siis tähän ohjeeseen. Aika monen herkkua taitaa syksyisin olla kauraomenapaistos, joka on kyllä todella hyvää. Tästä cobblerista, englantilaisesta marjapaistoksesta, tuli kyllä tuolle omenapaistokselle kova kilpailija. Tässä Unelmien Talo & Koti -lehden reseptin mukaisesti tehtynä luumusta, mutta syksyllä täytyy kokeilla ainakin punaherukoista ja karviaisista. Tein tätä syksyllä isoon piirakkavuokaan, nyt käytin näitä ihania Ib Laursenin vuokia, jotka tarttuivat käteen Kaunis Coto -liikkeestä. Ja siskon yllytyksestä vielä pastelliväreissä!

Tästä paistoksesta on helppo tehdä maidoton versio sopivaa margariinia käyttämällä, ja gluteeniton vaihtamalla jauhot ruokavalioon sopiviin jauhoihin. Ja pähkinät sekä mantelit voi varmasti jättää pois, jos ne eivät syöjille sovi. Tällä ohjeella saa siis helposti moneen erikoisruokavalioonkin  sopivan jälkiruoan tai kahvipöydän herkun.

Pienet luumucobblerit
(8 pientä piirasta tai yksi iso)
 
125g margariinia
1,5dl vehnäjauhoja
1,5dl kaurahiutaleita
1tl leivinjauhetta
1tl vaniljasokeria

n. 10 luumua

1dl pähkinärouhetta
(1dl sokeria)
mantelilastut

tarjoiluun vaniljakastiketta


Sekoita kuivat aineet keskenään.
Lisää joukkoon margariini.
Pilko luumut ja rouhi pähkinät.
Voitele vuoat ja nostele niihin 
kerroksittain hedelmiä ja taikinaa. 
Ripottele päälle pähkinärouhe 
ja halutessasi vielä sokeria, 
ja lopuksi lisää mantelilastut.

Paista 200 asteisessa uunissa 20 minuuttia.
Nauti vaniljakastikkeen kanssa.

Itse en lisännyt enää sokeria päälle, ja lopputulos oli ihanan kirpeä. Jos siis haluat makeampaa paistosta, sokeria kannattaa päälle ripautella. Nämä ovat kyllä todella helppotekoisia, ja niin herkullisia!

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Sulat kehiin


Nyt ei ollut enää mitään syytä olla käyttämättä näitä mustia pieniä höyheniä, kun P*skiksessa resepti kuului 3 sulkaa - 2 väriä - 1 naru. Tosin täytyy vähän keplotella, että tämä hyväksytään... Ajattelin, että jos taustan väri kortissani ja papereissa on tuo kraft, niin kaksi valitsemaani väriä on musta ja valkoinen... Katsotaan, hyväksyykö arvovaltainen tiimi tämän tekeleen reseptin mukaiseksi :)

Muna on ainut pääsiäisaiheinen leimani, ostettu jostain alelaarista. Leimasin sen mustalla Mementolla. Kraft paperit lehtiön viimeisiä silppuja, koristeena nyöri (menee ehkä siitä narusta...), valkoisia, mattapintaisia timantteja, vähän ompelulankasutturaa ja muutama valkoinen paperiruusu.

Tuolla askartelupöydän nurkalla on sievästi pinottuna paperit vihreän ja violetin sävyisiin kortteihin, joita aluksi suunnittelin. Mutta sitten silppulaatikosta tulivat vastaan nämä kraftpaperit, enkä voinut niitä ohittaa.

Kiva, kun kävit täällä blogissani!

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Juoko aikuiset kaakaota?

Ikäväkseni saan hirmuista ihottumaa kaakaojuomajauheesta tehdyistä kaakaoista. Tai ehkä se onkin onni, koska kun harvoin kaakaota keittelen, teen sen silloin tummasta kaakaojauheesta mieluusti kevytmaitoon. Ja nyt täytyy todeta, että tätä tapahtuu yleensä harvemmin kuin kerran vuodessa.


Jostain mieleen hiipi kuitenkin syksyllä Lumumba-juoma, jota syystä tai toisesta nautittiin 18 vuotta täytettyämme (no ehkä jo ennen sitä). Siispä tuumasta toimeen, ihan pienellä muutoksella ohjeeseen.  Alkuperäinen resepti on Maku-lehdestä 5/2011.

Minttuinen lumumba
2 annosta

50 g Pätkis-karkkeja
 (n. 1/3 pussista)
4 dl kevytmaitoa
3-4 cl brandya tai konjakkia per annos

kuohukermaa


Sulata karkit maitoon kattilassa varovasti kuumentaen. 
Mittaa brandy tai konjakki lasin pohjalle, ja kaada päälle kaakao. 
Lusikoi päälle kermaa, ja nauti.

Tämä oli kyllä todella hyvää, ja jotenkin sopii talviseen viikonloppuiltaan. Ja ehkä ystävänpäiväänkin. Mies tähän myös ihastui, ehkä pitää keittää hänelle kupponen vielä viikonloppuna :)

maanantai 10. helmikuuta 2014

Mukana arvonnassa


Tällä viikolla on aikamoista hässäkkää, kun Mies on työmatkalla koko viikon ja itsellä on monta iltamenoa kalenterissa. Askarteluaika jää kyllä nyt viikonloppuun, mutta tähän serkkutytön Kotomaista -blogin arvontaan on pakko päästä mukaan :) Käykääpä kurkkaamassa blogia ja osallistumassa arvontaan!

Me ollaan pari


Etsin siskolleni korttivarastosta vauvakorttia, ja totesin, että tämän kortteilijan täytyy ottaa itseään niskasta kiinni. Nimittäin varastossa ei ollut enää kuin yksi vauvakortti, eikä yhtään hää- tai kihlakortiksi sopivaa yksilöä. Niinpä kaivelin nämä Papermanian Confetti-lehtiön paperit, ja värittelin tämän WOJ:n pariskunnan niihin sopivaksi. Puvusta tuli harmaa, kun en ikinä saa mustia värityksiä onnistumaan. Siinäpä sitä olisi kehityksen paikka :)

Papereiden reunat ressasin, koristeena muutama ruusu ja sydäntarrat. Paperit ovat niin kuviollisia, että jätin koristeet nyt vähemmälle. Aika kivannäköinen kortti tästä tuli, vaikka tuntui, etten millään saa näitä papereita sopimaan keskenään.

Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Harlekiinipiirakka


Reilu vuosi sitten törmäsin ensimmäisen kerran kaupassa raakalakritsijauheeseen. Muistan silloin pyöritelleeni purkkia kädessäni, mutta jätin sen kauppaan. Syksyllä samainen aine kuitenkin päätyi kotiin asti, ja siitä lähtien olen miettinyt, mihin sitä käyttäisin. Kokeilin cookiesreseptiä, joka oli ihan ok ja muffineita, jotka eivät kovin onnistuneita olleet.

Sitten muistin tämän reilu kymmenen vuotta vanhan piirakkaohjeen, ja ajattelin kokeille jauhetta siihen. Ohje on alunperin Pirkka-lehdestä vuodelta -91, nimellä Iloiset fariinineliöt. Tämä lopputulos oli jo aika hyvä, sopivan lakritsinen, mutta ei liian voimakkaan makuinen. Ihana kahvipöydän herkku, eikä koristeluunkaan tarvitse tuhrata aikaa. Joskus on kiva, kun tulee helposti hyvää ja kauniin näköistä. Minulla oli kaapissa avattu paketti mustaa sokerimassaa. Tähän kävisi mikä tahansa väri, ja tomusokerikuorrutuksenkin sijaan voisi ehdottomasti käyttää valkoista massaa. Mutta kyllä tämä mustavalkoinen piirakka on niin minulle mieleinen värimaailmaltaan :)

Lakritsainen harlekiinipiirakka
200g margariinia
2dl fariinisokeria
1 muna
1tl inkivääriä
2tl lakritsijauhetta
1-2tl raastettua sitruunankuorta
3dl puolikarkeita vehnäjauhoja
1tl soodaa

Valkoinen kuorrutus
200g tomusokeria
3-4tl sitruunamehua

Musta kuorrutus
mustaa sokerimassaa
alle marmeladia
 (käytin kaapissa ollutta vadelmamarmeladia)


Vaahdota pehmeä margariini ja fariinisokeri.
Vatkaa muna joukkoon.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vaahtoon.
Levitä taikina pellille leivinpaperin päälle tasaisesti ja 
paista 200 asteessa 12-15 minuuttia.

Jaa jäähtynyt pohja kahteen osaan. 
Sekoita tomusokerikuorrutus,
 ja levitä se toiselle puolikkaalle.
 Toiselle puolikkaalle levitä ohut kerros marmeladia,
 ja nosta päälle kaulittu sokerimassalevy.

Leikkaa puolikkaat vinoneliöiksi ja asettele tarjoiluvadille.


torstai 6. helmikuuta 2014

Ei majaville


Puukuvio on tämän kertaisen P*skarteluhaasteen aiheena. Aamulla töihin ajaessa mietin pääni puhki mitä tekisin, mutta sitten muistin tämän paperikon, jonka olen saanut ihanaiselta siskoltani. Näissä papereissa on iloisia värejä, paljon lintuja, kukkia sekä niitä majavia. Tähän korttiin en niitä halunnut, joten leikkelin paperit vähän yksinkertaisemman näköiseksi. Täytyy päästää sitten ne majavatkin valloilleen toisella kertaa :) Tällä kortilla siis mukana tämän viikon haasteessa. Mukavaa, kun pistäydyit täällä blogissani!

Asiaa lakanasta

Meillä on hirveästi tavaraa. Tarpeellista, ja sitten paljon sellaista, mitä ei enää käytetä. Tänä vuonna olen aloittanut kaappien läpikäymisen, ja keittiön kaapeista tulikin iso laatikollinen tavaraa, joka nyt odottelee autotallissa uutta kotia. Kirppispöytää pitäisi siis varailla. Paljon on sellaista tavaraa, joka pitäisi vain heittää poiskin, joten paljon työtä on vielä edessä. Varmasti tässä vuoden aikana tästä tullaan kuulemaan bloginkin puolella. 

Liinavaatteiden seasta olen pikkuhiljaa poiminut pois niitä huonoimpia, sillä meillä on ihan järkyttävä määrä lakanoita, pussilakanoita ja tyynyliinoja. Joukossa paljon sellaisia, joita on saatu, kun olemme Miehen kanssa lähteneet aikoinaan opiskelemaan. Ihanan pehmeitä ja kuluneita, mutta joita ei enää ole käytetty vuosiin.

Yksi sellainen lakana päätyi vihdoinkin teltaksi. Tarkoitus oli ommella teltta jo viime kesäksi, mutta tulee se kesä kai tänäkin vuonna :) Ajatuksena siis, että tämän voi kesällä nostaa terassille. Ompelin teltan Taika-lehden ohjetta mukaillen. Leikkasin lakanasta kuusi kolmiota, joiden kanta oli 70 senttimetriä ja korkeus noin 150 senttimetriä. Yhden näistä kolmioista leikkasin puoliksi, ja siitä tuli oviaukko.

Jokaiseen saumaan ompelin paksusta kuminauhasta lenkit, joihin kepit sitten pujotettiin. Eteen ompelin vielä nauhat, joilla ovet saa sidottua. Niinkuin kuvasta näkee, ei nuo kepit oikein asetu kuten toivoin, täytyy yrittää vielä teltan pystytystä uudelleen. Mutta on teltassa jo koeluettu kirjoja ja rakennettu duploista raketteja :) Ja ehkä sinne pihalle pitää kokeilla ommella vielä vähän tukevampaa versiota.

tiistai 4. helmikuuta 2014

Lisää puutarha-asiaa



Edellisessä postauksessa kerroin vähän ajatuksista takapihalle, joten eipä unohdeta etupihaakaan. Etupihamme on aika pieni, ja viime vuonna tien viereen istutimme tuija-aidan, joka lähtikin hyvin kasvamaan kesän aikana. Etupihalla on pitkä ja kapea kukkapenkki, jossa kasvaa paljon kuunliljaa ja poimulehteä. Nämä kasvit istutin jo edelliskesänä, viime kesänä lisäilin sekaan vähän nauhuksia ja kivikkokasveja.

Etupihalle toivoisin tänä kesänä saavani kirsikkapuun, mielestäni tuossa nurmialueen nurkalla olisi oiva paikka sille. Taustalla näkyvät kuuset saavat varmasti lähtöpassit muutaman vuoden kuluttua, ja nurkalle haluaisin istuttaa pienemmistä havupuista jonkinlaisen ryhmän. Nuo kuuset varjostavat etupihaa ja niiden juurella on turhan kostaa, hyttysiä on meillä muutenkin tarpeeksi.


Etupihan pitkä kukkapenkki loppuu hieman kesken. Etupiha on kivetty ja asfaltoitu, ja kukkapenkin loputtua nurkkaan jää nurmialue, jossa kasvaa vaahtera. Tällä alueella on vaikea leikata nurmikkoa, ja istutinkin syksyllä vaahteran alle kaksi lamohietakirsikkaa. Katsotaan, kuinka ne tästä talvesta selviävät. Jos talven jäljeen ne ovat hengissä, taidan istuttaa tähän puun alle vielä muutaman samanlaisen, ja lisätä kukkapenkkin päätyyn muutaman ison laatan. Näin tästä pääsisi astelemaan kukkapenkin ja istutusten läpi etupihan pienelle nurmialueelle, mutta ei tarvitse yrittää leikata nurmikkoa. Ja samalla jo tieltä asti pihaamme reunustaisivat kasvit.

Haaveilen siis rennosta ja helppohoitoisesta pihasta, jossa olisi kuitenkin runsautta. Katsotaan, mitä tuleva kesä tuo tullessaan... Oletko sinä innostunut jo pihasuunnitelmista?

maanantai 3. helmikuuta 2014

Takapihan puutarhaunelmia

 Olemme asuneet talossamme nyt reilut kaksi vuotta. Talomme on nyt kymmenen vuotta vanha, ja pihalla on jo hyvä nurmikko ja puita. Tonttimme on vanhaa metsää, ja isoja puita on jätetty pihapiiriinkin. Monta suunnitelmaa on kuitenkin pihan varalle olemassa, ja tänä vuonna on tarkoitus monta ajatusta taas toteuttaa. Edelliskesänä rakensimme terassin, viime vuonna istutimme tuija-aidan etupihalle ja teimme vähän kivitöitä.

Tulevana kesänä takapihalle kaivataan aitoja, rajaamaan piha-aluetta mutta myös suojaksi V:lle. Takapihalla on jyrkkä rinne, ja tontti päättyy isoon rajaojaan. Meillä odottelee vino pino vanhoja heinäseipäitä, joista pitäisi tehdä tuo raja-aita. Samalla on ajatuksena katteella siistiä tuota ojanpiennarta, jossa kasvaa paljon nokkosta ja monenlaista rikkakasvia. Aidan juurelle ajattelin istutella pieniä pensaita ja jotain kukkaa. Ei siis mitään sen tarkempaa vielä mietittynä, kasveja täytyykin ruveta tuumailemaan.

Tuo pihan rinne vaatii ylös suojakseen myös aidan, sillä ajatuksena on tehdä Pikkumiehelle leikkialue yläpihalle. Siihen olen ajatellut sitä vihreää metalliverkkoaitaa, joka ei kovin kaunista ole kyllä katsella. Toisaalta, jos ja kun rinteen joskus laittaa kuntoon, niin silloin aita on helppo purkaa. Tämä osa rinnettä on siis autotallin takana, ja siinä ei ole nurmikkoa, vaan samoja rikkakasveja kuin ojanreunalla. Ei siis mikään puutarhurin unelma...


Terassia ympäröi viime kesänä tehty muurikivipenkki, johon olen jo istuttanut aika montaa kasvia. Sieltä löytyy purppura-angervoa, syysleimukukkaa, muutamaa erilaista heinää ja kaksi kiinanpionia. Haluaisin tuohon terassin portaiden viereen jotain vihreää, ajatuksena on pieni kuusi.

Terassilta lähtee liuskekivipolku kohti autotallia, ja vasemmalle jää omenapuu. Tällä alueella on nurmikkoa, mutta haaveissa on kukkia. Olen ajatellut tähän liljapenkkiä, mutta katsotaan nyt, kun suunnitelmat tarkentuvat.

Sormet syyhyävät, vaikka olenkin ihan aloittelija näiden puutarha-asioiden kanssa. Vinkkejä otetaan siis vastaan :)

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Moniväristä haasteeseen


Nämä monen värin haasteet ovat itselle todella hankalia, niin myös tämän viikon P*skarteluhaaste. Väreinä oli neljä hempeää sävyä, kahta ruskeaa ja vaaleanpunainen ja sininen tai turkoosi. Värit näyttivät tabletilla ja koneella ihan erilaisilta, mutta tällä nyt mukana. Toivottavasti osuu oikeaan värihaarukkaan :)

Paperit silppulaatikosta, sopivat aika hauskasti mielestäni yhteen. Tildan väritin ruskean sävyillä, ja laitoin istumaan mittanauhan päälle. Koristeena vähän pitsiä, kukkia ja timantteja, sekä kokeilin pitkästä aikaa vähän lisätä ompelulankaakin koristeeksi.