Korvapuustipäivän mutakakku

Oikein hyvää korvapuustipäivää! Korvapuustit ovat lapseni suurin herkku, joten ehkä tänään vielä teemme pullataikinankin. Tämän päivän kunniaksi kokeiluun pääsi kuitenkin siskoni kehuma resepti: korvapuustimutakakku. Nopeaa, helppoa ja ihanan taikinaista.

Mutakakkuohje on siis tässä tapauksessa ruotsalainen kladdkaka, joka valmistetaan eri tavalla, kuin suklainen amerikkalainen mutakakku. Ruokavirtuoosi-serkkuni, taitava Nanna on aiheesta kirjoitellut aiemmin, jos haluat kurkata lisää. Ja taidanpa itsekin kokeilla tuota kladdkaka reseptiä... Siskoni vinkkasi, että Ruotsissa kakusta tehdään vaikka minkälaista versiota. Ja idea tuntuu kutkuttavalta, sillä onhan kakkutaikina hyvää ja kladdkaka on periaatteessa taikinaiseksi jätetty kakku.

Korvapuustimutakakku

150g sulatettua margariinia

2,5dl sokeria

1tl vaniljasokeria

1rkl kanelia

2,5dl vehnäjauhoja

2 munaa

Sekoita kuivat aineet keskenään, ja lisää joukkoon sulatettu margariini ja munat.

Voitele vuoka (22-23cm) ja kaada taikina vuokaan.

Paista 200-asteessa 15-20 minuuttia.

Tein oman kakkuni tämän ohjeen mukaan. Omaan makuuni kakku ehti omassa uunissani paistua vähän liian paljon, seuraavaksi taidan hieman alentaa lämpötilaa, niin saan vielä taikinaisemman kakun. Mutta hyvää oli :)

Syksyn kukkijoita

Syksyn kiireet ovat saaneet aikaan (puutarha)kyllästymisen täällä puuhastelujen valtakunnassa. Tosin kyllästyminen koskee kaikkea tekemistä, mutta puutarhassa se on näkynyt selvimmin. Alennusmyyntilöydöt odottelivat istuttajaa, kukkapenkit hoitajaa ja haravaakin olisi jo saanut heilutella. 

Viime viikonloppuna haahuilimme jälkikasvun kanssa takapihalla, ja sattumalta kävelin uutta "mummopenkkiä" ja pergolakatosta tutkimaan. Ja mikä yllätys, jalokärhö 'Jackmanii' oli innostunut kukkimaan ensimmäisenä kesänään. Tai syksynään. Vanhan vierasvuoteen patjasta revityt jouset tarjoavat kauniin, ruosteisen kasvukehikon tälle kaunokaiselle.

Täytyi sitten pikaisesti kuvailla vähän kukkasia, ja yllättävän paljon kukkijoita aivan syyskuun lopussa pihalta löytyi, sateesta huolimatta. Nämä muuripenkin syysleimut ovat jo parhaimmat päivänsä nähneet, mutta jaksavat vielä kuitenkin kukkia. 

Muuripenkkiin päätyi myös kaksi uutta keijunkukkaa. Viime vuonna ostin kokeiluun tätä ihanaa 'Green Spice' -keijunkukkaa, ja alepöydästä tarttui nyt mukaan muutama taimi. Hyvin selvisi ainakin tuo ensimmäinen viime talvesta. Viime syksyn alelöytö oli myös tuo taustalla näkyvä isotähtiputki. Se ei oikein tuossa viihdy, kasvatti tänä vuonna vain lehtiä.

Keväällä perustamassani mummopenkissä löytyi vielä paljonkin kukkijoita. Täytyy vähän järkeistää tuota penkkiä, mutta nyt sieltä löytyi vaaleanpunaisia kukkijoita: komeamaksaruohoa, syysvuokkoa ja kaunopunahattua. Jälkimmäiselle taidan etsiä toisen paikan. Ehkä ensi vuonna.

Oman puun omenat

Täällä Pohjanmaan alueella omenat ovat tänä vuonna menneet monella huonoksi, kun olen aiheesta keskustellut. Toukat ja omenarupi ovat vaivanneet puutarhojen omenasatoa, vaikka kovin laajaa gallupia en nyt aiheesta ole tehnyt. Vanhempieni (tärkein puutarhatietolähteeni) puutarhan kaikkien omenapuiden sato on tänä vuonna poikkeuksellisesti kiikutettu roskikseen, kun yleensä he itse puristavat omenoista tuoremehua. 

Siksipä riemu on ollut rajaton, kun meidän pihan (tällä hetkellä) ainut omenapuu teki ihan ensimmäisen satonsa. Huonokuntoisen, mutta sadon kuitenkin. Kaikista esittelykelposimmat omenat kerättiin puusta, ja huonoimmat menivät roskikseen. Ei näistä kovin suureellisia leipomuksia tehty tai soseita keitelty, mutta yhden piirakan ainakin sain tehtyä. 

Ja koska tiesin, että montaa kokeilua ei näillä omilla omenoilla tehdä, reseptiksi valikoitui äitini käyttämä "arkipiirakka"resepti. Helppoa ja hyvää siis.

Omenapiirakka

3 munaa

1dl sokeria

0,5dl maitoa

3dl jauhoja

1tl leivinjauhetta

50g sulatettua margariinia

4-5 omenaa ohuiksi viipaleiksi leikattuna

kanelia

Sekoita kaikki aineet keskenään. Levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan. Asettele omenaviipaleet taikinan päälle.

Ripottele päälle oman maun mukaan kanelia.

Paista 175 -asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.

Yksivuotiaalle

V:n pienin serkku täytti eilen jo yhden vuoden, ja sen kunniaksi askartelin kortin. P*skarteluhaasteessa tällä kertaa kortteiltiin luonnoksen mukaan, ja päätin kokeilla sitä tähän korttiin. Luonnos oli hauska, mutta jotenkin nämä Fancy Pantsin paperit tuntuvat aina niin kovin kuviollisilta. Siis juu, sitähän ne ovat, mutta en osaa oikein yhdistellä kuvioita ja värejä, ja lopputulos tuntuu aina sekamelskalta. Hiirulainenkin pääsi korttiin pitkästä aikaa, se on kyllä yksi suosikkileimakuviani.

Elokuisena iltana

Sateisesta ja kylmästä kesästä on varmasti riittänyt puhetta, mutta varmasti myös elokuun helteet saivat aikaan vipinää. Täällä työrintama alkaa aina sellaisella rytinällä, että kaikki muu tuntuu unohtuvan. Eräänä ihanan aurinkoisena iltana kuvailin kuitenkin pihalla kukkivia liljoja, ja nopeasta pyrähdyksestä sai kyllä lisävirtaa työviikkoon.

Liljapenkissä tänä vuonna ovat aivan kiitettävästi kukkineet viime vuonna istutetut liljat ja päiväliljat. Keväällä joukkoon pääsi Viherpeukaloilta tilattu puulilja 'Montego Bay', ja aika upea ilmestys se onkin oranssinsävyissään. Muut liljat jo ovat lakastuneet, mutta tämä kukkii vieläkin nyt syyskuussa.

Keväällä liljapenkkiin istutin myös miekkaliljoja eri sävyissä. Punaiset ovat jo aikalailla kukkineet, nyt on vuorossa hennon keltaiset gladiolukset. Nämä ovat niin kauniita, täytyy vaan näiden tueksi keksiä jotain katseenkestävää... 

Alapihalla, uudessa penkissä kasvaa myös ensimmäistä vuotta valkoinen tiikerililja 'Sweet Surrender'. Tämä on niin kaunis, ja on myös kukkinut jo monta viikkoa. Nyt vain jännittämään, miten puulilja ja tämä tiikerililja selviävät talvesta :)

Mitä kuuluu tallin taakse?

Kesäkuussa päätin hieman tuskastuneen pettyneenä saada edes pienimuotoisen hyötykasviviljelmän aikaiseksi (lisää siitä täällä) ja pojan kanssa istuttelimme taimia ja kylvimme siemeniä autotallin taakse. Paikka osoittautui oikein hyväksi: suojaisa ja aurinkoinen. Tai olisi ollut, jos tänä kesänä aurinkoa olisi näkynyt :)

Esikasvatin sisällä erilaisia kurpitsantaimia, lehtikaalia ja maissia. Kun oma kasvimaahaaveeni jäi toteutumatta, annoin suuren osan näistä taimista äidilleni, jolla on upea hyötytarha ja kasvihuone. Lehtikaali menestyy hienosti siellä avomaalla ja maissit hipovat kasvihuoneen kattoa, joten ainakin taimiviljely onnistui.

Omat taimeni kärsivät kylmästä, vaikka niitä yritin suojata. Ne oli kuitenkin pakko istuttaa ulos, kun sisällä ne rupesivat nuupahtamaan. Suuri osa taimista paleltui, vaikka en montaa laatikoihin jättänytkään. Tässä vasemmanpuoleisessa laatikossa kasvaa maissia, kurpitsaa ja salkopapua. Luin keväällä ihanan Lavatarhurikirjan ahmien, ja nämä kolme kumppanuuskasvia kuulostivat niin valloittavilta yhdessä, että oli pakko kokeilla. No, maissit on alle metrin korkuisia, niin ei niistä paljon tukea ole pavuille ja kurpitsa kukkii juuri... Ei taida tulla kovaa satoa tänä vuonna :D

Isossa saavissa  kasvaa maa-artisokkaa, joka viihtyy aivan kiitettävästi. Katteena pinnalla on ruohosilppua, ja se on pitänyt kosteuden hyvin pienessä tilassa. Tai jatkuvat sateet, tiedä häntä. Pienissä sangoissa olen kasvatellut erilaisia salaatteja. Tästä kuvasta näkee, kuinka salkopapu olisi kaivannut parempaa ohjausta kohti tukea.

Tässä laatikossa on pinaattia ja lehtimangoldia, jotka tekivät hienon sadon jo heinäkuussa. Kylvin vielä uudelleen, mutta uusintakylvöt eivät ole oikein olleet onnistuneet. Takana on myös istuttamani pensaspapurivistö. Kolme hentoa tainta siellä kasvaa, ja nyt kukkivat parhaillaan. Aiemmin jo kerroin, kuinka poikani rakastaa papuja, ja odottaa, että saamme ruokaa täältä. Ei taida kovin papurikasta syksyä tulla... Laatikon nurkassa on pieni kehäkukkarypäs, kaksi niistäkin päätti kukkia.

Viimeisessä laatikossa on ollut salaattia, ja nyt sen on vallannut puna-auringonkukka 'Ruby'. Salaatin suhteen olemme sentään olleet omavaraisia tänä vuonna, joten odottavissa tunnelmissa kohti uusia kylvövuosia. Muutama idea koskien tätä takaseinää on toteutusta vailla, joten eiköhän tästäkin tule ihanan viihtyisä pihanurkkaus. Pää pursuilee ideoita, mutta nautitaan nyt tästä puutarhakesästä loppuun asti :)

Hempeää hääparille

Tänä kesänä lähisuvussa juhlittiin ihania häitä. Hääparille valmistui tämä romanttinen, mutta aika simppeli kortti. Ehkä se tästä taas lähtee... Ideoita ja ajatuksia on kertynyt kesän aikana vino pino, ja suunnitelmia on niin sisälle taloon kuin ulos puutarhaan. Ja ehkä jossain välissä ehtisi askarrella, ommella ja neuloa. Taisi sateinenkin kesä tehdä tehtävänsä, ja päätä on saanut arkikiireistä vähän tuulettaa. Tosin tämä elokuu ja töihin takaisin meno on aina hirmuista hässäkkää. V vaihtoi vielä päiväkotiryhmää ja hänenkin syksynsä on alkanut erilaisissa merkeissä. Mutta nyt on viikonloppu, ja me heräsimme ennen aurinkoa :)

Mukavaa elokuun viimeistä viikonloppua, 

täällä juhlitaan nyt huvilakauden päättäjäisiä!

Perjantaipurtavaa: kanaflatbread kaikilla herkuilla

Ihana ystäväin J kävi meillä kylässä jokin aika sitten, ja päätin kokeilla jotain suolaista leipomusta. Usein kesällä varsinaisten uunissa paistettavien syötävien tekeminen jää vähemmälle, mutta tänä kesänä lisälämpö tupaan ei ole ollut pahitteeksi :)

Pinterestissä näin ihanan kuvan kanaflatbreadista, jonka päälle tehtiin salaatti. Ja koska omista viljelylaatikoista jo sai salaattia ja jääkaapissa oli edellisenä päivänä grillattua kanaa, oli helppo kokeilla tätä reseptiä. Vähän tällainen hävikkiherkku siis, vaikka kaupasta sainkin ostaa avokadoa, pekonia ja kastikkeen aivan tätä varten :)

Idea on simppeli: pitsataikina (tai sellaisen minä tein), joka jaetaan kahteen osaan ja kaulitaan pitkulaisiksi levyiksi. Päälle tomaattikastike, ja haluamansa täytteet. Paistetaan, ja tämän jälkeen päälle lisätään salaatti ja kastike. Tätähän voi siis varioida loputtomasti.

Pohjataikina

(ohje Myllyn Paras)

1,5dl vettä

1/3pkt hiivaa

0,5tl suolaa

2rkl öljyä

n. 3dl durumvehnäjauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen, ja lisää muut aineet.

Alusta taikina ja kohota kaksinkertaiseksi.

Kauli taikinasta kaksi pitkulaista leipästä leivinpaperin päälle.

Kohota, täytä ja paista 250-asteessa noin 12 minuuttia.

Täyte

tomaattikastiketta

kypsää kanaa

mozzarellaa

Salaatti

salaattia oman maun mukaan

(minulla oman maan itämaista salaattisekoitusta)

tuoretta korianteria

1-2 avokadoa

2-3 tomaattia

2-4 viipaletta paistettua pekonia

tuoretta chiliä pieneksi pilkottuna

ranch-kastiketta

Paistamisen jälkeen lisää päälle salaatti ja kastike, 

ja leikkaa sopiviksi paloiksi.

Tästä tuli kyllä kertaheitolla yksi suosikeista, seuraavaksi ajattelin kokeilla vähän vähemmillä täytemäärillä ja lisätä salaattia enemmän.. :)

Mukavaa perjantaita sinulle!

Kesäromantiikkaa

Makuuhuoneemme on minun sitten joskus -listalla. Sitten joskus teen sängynpäädyn. Sitten joskus mietin, millaisen päiväpeiton haluan. Sitten joskus tilaan haaveilemani maton tänne. Sitten joskus keksin, mitä haluan tuolle tapettiseinälle laittaa. Sitten joskus. Olemme asuneet nyt kolme ja puoli vuotta talossamme, ja vasta näitä kuvia katsoessani huomaan, kuinka kalsealta makuuhuoneemme oikeastaan näyttääkään. Yhden seinän kukkatapetti on minulle mieluinen, mutta sen vastapainoksi kaipaisin vähän rouheutta.

Kesän kunniaksi makuuhuoneessa on vaaleanpunainen pellavakappa, ja tuo H&M homen vaaleanpunainen pussilakanasetti on edelleen yksi suosikkejani. En ole kovin romanttisen sisustuksen ystävä, mutta jotenkin kesäisin tänne makuuhuoneeseen tuo vaaleanpunainen hiipii. Tuo yöpöydällä oleva tekstiprintti on tulostettu täältä. 

Seinällä olevaan ritilään vääntelin keväällä oksasta unisiepparin, ja sain äidiltäni vanhat pitsiverhot käytettäväksi tähän tarkoitukseen. Silloin keksin, että kesäksi voisi ommella pitsipäällysteiset tyynyt, sitten joskus. No, yhtenä sateisena lomapäivänä vihdoin kaivoin ompelukoneen esiin ja surautin nämä tyynynpäälliset valmiiksi. Jotenkin ihanan mummomaiset.

Siskoni löysi minulle Facebook -kirpputorilta kaksi vanhaa penkkiä. Ne pitäisi vielä maalata, ja sitten toinen niistä toivottavasti sopisi tuohon sängyn jalkopäähän. Tulisi mukavaa vastapainoa vanhasta penkistä näille Ikean suoraviivaisille kalusteille. Sitten joskus. 

Aurinkoinen terassi ja muuripenkki

Tänä kesänä ei kovin montaa kertaa ole terassilla oltu kastumatta litimäräksi. Yhden käden sormilla voi laskea myös ne kerrat, kun olemme jaksaneet kantaa sohvan pehmusteetkin esille varastosta. Taitaa olla jokaisena aurinkoisena päivänä :) Kasvit ovat olleet koetuksella, myös terassilla. Vettä ja kylmyyttä, siinä yhdistelmä, joka ei aina takaa parasta lopputulosta. Toisaalta, eipä ole montaa kertaa tarvinnut kastella kukkapenkkejä.

Ruukuissa terassilla iisoppia (siemenestä kasvatettu), minttua ja basilikaa.
Basilikoista osa paleltui kesäkuussa juhannuksen aikaan :)

Haaveilin talvella tuuheista yrttiruukuista, joista osan ajattelin siirtäväni uuteen pergolakatokseen (sille pitää ilmeisesti keksiä nimi...). Ei ole kovin tuuhea, minttu tosin sitkeästi kasvaa. Iisopit ajattelin siirtää syksyllä kasvimaata reunustamaan, mutta ei nyt ole vielä sitä kasvimaata, jota reunustaa.

Heinäkuun lapsena uskon kuitenkin vankasti Suomen kesään, ja jotain lisäpiristettä kaipasin terassille. Tässä ei toki muutenkaan kovin montaa kertaa ehdi löhöillä, pikkumies pitää siitä huolen. Mutta sään salliessa olemme (muina kesinä) syöneet usein täällä terassilla aamupalat, lounaat ja iltaruoat. Tilasin mrs&mrs -verkkokaupasta terassille ihanan House Doctorin mustavalkoisen aurinkovarjon, jonka reunassa on vielä kaunis pykänauha, ja alemman kuvan Blossomin muovimaton. Molemmat alennuksessa ja olen näistä löydöistäni kyllä niin iloinen!

Pelargoniat, Miehen suosikkikesäkukat, ovat pahoittaneet mielensä sateista.

Terassiamme ympäröi kahdelta sivulta muuripenkki, jonka olen omin kätösin kaksi vuotta sitten kasannut. Ja toki on sen näköinenkin, mutta persoonallisuus, se on päivän sana :) Osa kasveista on nyt penkissä kolmatta kesää, osa on istutettu viime kesänä ja jotain lisäyksiä olen tehnyt vieläkin. Ja varmasti tulee tämä penkki muuttumaan. Mutta kierretään nyt terassi vastapäivään, niin näet, mitä penkeissä tällä hetkellä kasvaa. 

Terassille johtavien portaiden vieressä kasvaa kartiovalkokuusi, jonka juurella on muurikelloa. Nämä ovat viime vuonna istutettuja. Seuraavaksi penkissä kasvaa nyt syysleimua ja harjaneilikkaa, molemmat äidiltäni saatuja. Keväällä penkissä kasvaa muutamia idänsinililjoja, ja hetki sitten leikkasin ukkolaukkojen varret pois. 

Muuripenkin nurkauksessa kasvaa japaninjaloangervoja, jotka olen istuttanut penkin valmistuttua vuonna 2013. 

Japaninjaloangervojen vieressä kasvaa viime syksyn alelöytöni, isotähtiputki 'Abbey Road'. Kesti kauan, ennen kuin siinä näkyi elonmerkkejä tänä vuonna, mutta hengissä näyttää olevan. Kukkimaan ei taida ehtiä kuitenkaan. Olin ajatellut siirtää isotähtiputken muualle, mutta vahvistukoon nyt tässä kohtaa rauhassa. Penkkiä reunustamaan olen istuttanut viime syksynä kaksi keijunkukkaa, 'Green Spice'. Vähän yllätyin, että selvisivät talvesta.

Tämä kuva ei nyt ehkä ole edustavin, mutta ukonhatut ja karpaattienkellot (molemmat äidiltäni) vaativat pikaisen tukiratkaisun. Ei niinkään kauniin :) Ukonhatut ovat tässä kasvaneet kaksi kesää, ja viihtyvät todella hyvin. Karpaattienkello on istutettu viime kesänä. Reunassa kasvaa myös maksaruohoa, joka sitkeästi ilmestyy paikalle joka vuosi. Taustalla näkyy omenapuun juurelle viime vuonna perustettu liljapenkki.

Penkin päässä, lähellä toista sisäänkäyntiä, kasvaa pioneja. Alunperin näitä edelliskesän alelöytöjä oli kolme, mutta yksi ei ilmeisesti pitänyt viime talven kylmistä sateista. Tämän piti olla kiinanpioni 'Karl Rosenfeld', mutta en nyt ole aivan varma. 

Kolmannen pionin paikalle, portaiden oikealle puolelle, istutin nyt alennuksesta ostamani hurmesilkkiheinätaimet. Toivotaan, että ne viihtyvät tällä paikalla. Heiniä minulla ei juuri olekaan istutteinuina. Hurmesilkkiheinä on mielestäni kauniin värinen.

Takapihan rinnepenkki

Ennen aurinkoisia päiviä kuvailin viime keskiviikkona pihalla. Mies otti kameran reissuun mukaan loppuviikoksi, joten uudempia kuvia ei ole. Muutamassa päivässä tässä rinteessä on tapahtunut iso muutos, ja toki verrattuna viime vuoteen moni kasvi on hyvässä kasvuvauhdissa. Viime vuonna siis ahkeroin enemmänkin rinteen parissa. Tervetuloa kulkemaan alas meidän takapihan rinnepenkin vierustaa :)

Rinnepenkin oikeassa reunassa kasvaa maksaruohoja ja rönsyansikkaa. Istutin nyt keväällä sinne lisäksi loistosalviaa, ruusujuurta ja punakärsämöä. Loistosalvia taitaa kohta kukkiakin, mutta ansikkaa jouduin siirtämään, ja se on nyt vähän kärsineen oloinen.

Rinteen oikeassa alareunassa on lamohietakirsikkaa. Ei taida vain olla paras paikka tälle kasville, ei oikein pääse oikeuksiinsa. Yläreunan vaaleanpunainen juhannusruusu ei tässä kuvassa vielä kuki, nyt viikonloppuna nuput aukesivat kauniisti.

Keskivaiheilla rinnettä on isompia kiviä, ja joskus on tarkoitus jatkaa terassilta portaita tästä kohtaa alapihalle. Nyt tässä on komeamaksaruohoa, jalopähkämöä, tulilatvaa ja ketoneilikkaa. Tätä osaa en kaivanut kokonaan ylös viime vuonna, ja sen kyllä huomaa rikkakasvien määrästä. Taitaa olla tämän kohdan siistiminen vielä edessä tämän kasvukauden lopussa ja ehkä täytyy kehitellä jokin tuki perennoja varten.

Isojen kivien jälkeen rinteessä on melko hupaisa maksaruohovyöhyke. Siis tuo on ihan käsittämättömän rehevä. Joukossa on montaa eri maksaruoholajia, kuvailen niitä kun rupeavat kukkimaan. Lisäilin vielä joukkoon pikkulaukkoja, joten lopputulos on vähän sekava :) Yläreunassa on kaksi lamoherukkaa, jotka ovat lähteneet todella hyvin kasvuun.

Vasemmassa reunassa on hopeahärkkiä, seppelvarpua ja erilaisia havuja. Tämä kohta on kesken, ja vielä näkyy nuo viime vuonna rakennetut kehikotkin hakkeen alta. Muutamaa kasvia täytyy siirtää, tehdä vielä yksi lokero tuonne kivikkorinteen reunaan ja sitten tämä alkaa olla kasvua vaille valmis. Ja olisihan se kiva, että jokin aina kukkisikin, nyt tuntuu vain olevan vihreää joka paikassa. 

Ei vielä ihan valmista.. jos nyt koskaan  tuleekaan :)

Mikä voisi olla parempaa kuin jäätelö?

No ainakin itsetehty jäätelö keksikupissa. Pinterestistä bongasin alkukesästä näiden keksikuppien ohjeen, ja uusimmassa Leivotaan -lehdessä oli myös ihana resepti. Tarkoituksena oli saada V:n kummitäti perheineen meille kylään, mutta virukset ja muut muuttivat suunnitelmia. Keksikupit olin jo tehnyt, ja koska meidän pikkuruiseen pakastimeen (se onkin ihan toinen tarina) ei mahtunut enää mitään, oli pakko tekaista myös jäätelö näille kaveriksi. On muuten lohdullista, että ennen satokautta jo meidän pakastin on täynnä... Tosin yhden laatikon täyttää jäätelökoneen astiat, mutta kuitenkin. Tarvitsen uuden pakastimen.

Keksikupit tein ihan lehden ohjeella, ja niitä tuli 12kpl. Toisin kuin ohjeessa, kokeilin levittää taikinan muffinssipellin takapuolelle. Tämä oli nyt ensimmäinen vedos, ja kuten huomaa, laitoin vähän liikaa taikinaa. Mutta siis, muffinssipeltiä voi käyttää myös väärinpäin. Ja hyvin lähti irti! Lisäksi taikinasta paistui pellillinen cookieita, joten olisi näitä keksikuppeja tullut enemmänkin. Jos ei halua tehdä keksikuppeja, on mielestäni parempi cookietaikina tämä munaton versio.

Jäätelönkin ajattelin tehdä ensin lehden ohjeella. Lainattuani äidiltäni jäätelökoneen, löysin ohjevihkosesta todella helpon jätskiohjeen, joten vaihdoin lennosta siihen. Ei mitään keittelyitä, sopi tällä kertaa minulle. Tässä kuitenkin tämä keksikuppien ohje. Pitkästä aikaa jaksoin kokeilla tällaista näpertelyä, ja kyllä se niin on minun juttuni:) 

Suklaiset keksikupit

(alkuperäinen ohje Leivotaan 4/2015)

1,2dl sokeria

1,2dl fariinisokeria

1tl vaniljasokeria

2munaa

6,5-7dl vehnäjauhoja

200g margariinia

150g rouhittua suklaata

Sekoita kaikki aineet taikinaksi, ja laita se jääkaappiin lepäämään puoleksi tunniksi.

Voitele muffinnipellin alapuoli, ja taputtele taikina kupposiksi kolojen päälle. Laitoin itse vähän enemmän taikinaan pohjaan, jos se olisi lähtenyt valumaan.

Paista kupposia 10-15minuuttia 175-asteisessa uunissa. 

Anna jäähtyä, ja irrota varovasti muoteista. 

Keksikupeissa vaniljajäätelöä, rouhittuja cashewpähkinöitä ja kinuskikastiketta. Ei huono :)

Mukavaa ja kesäistä sunnuntaipäivää sinulle!

Rippikortteja

Täällä ollaan jo sujuvasti kesäajassa, ja vaikka P*skarteluhaasteessa on kaksi viikkoa aikaa osallistua haasteeseen, en ehdi mukaan :D Edellisessä haasteessa oli värihaaste, ja näitä värejä silmälläpitäen syntyi kaksi rippikorttia Magnolian Tilda-leimaisimilla. 

Vähän vaisuja ovat, mutta en osannut nyt mitään muuttaa. Sen sijaan koko työhuone on ihan mullin mallin, koska Miehen loman kunniaksi olemme vähän järjestelleet... Vielä kun innostuisi saamaan kaiken paikoilleen :D

Oikein mukavaa kesäkuun viimeistä viikkoa sinulle!