lauantai 16. toukokuuta 2015

Kivipurosta vasemmalle


Etupihamme pitkällä kukkapenkillä on myös toinenkin pää. Kivipurosta vasemmalle mentäessä penkkiä hallitsee keskikesällä kuuniljojen rivistöt, jotka vasta ovat nousemassa maasta. Siirsin viime vuonna tulppaanit aurinkoisempaan paikkaan, mutta muutama sivusipuli jäi näemmä tähänkin penkkiin, ja onpa siellä täällä muutama nuppukin :)


Viime päivien koviin sateisiin asti idänsinililjat ovat kukkineet kauniisti. Ne ovat viihtyneet penkissä hyvin, ja lehdet jäävät sitten kesän edetessä muun kasvillisuuden alle. Penkki on niin kylmässä paikassa, että idänsinililjat kukkivat melkein kaksi viikkoa myöhemmin, kuin äitini puutarhassa, joka on samalla kolmosvyöhykkeellä. 


Kuunliljat, jättipoimulehdet ja idänsinililjat ovat myös äitini puutarhasta saatuja. Erään kuunliljan mukana puutarhasta matkasi myös tämä akilleija, jonka olen tähän asti yrittänyt saada pois. Sitkeästi se vain joka kevät lähtee kasvuun, ja nyt ajattelinkin katsoa, kukkisiko se tällä paikalla.


Aivan penkin päädyssä on edellisten lisäksi myös siperiankurjenmiekkojen valtakunta, jonka istutin myös viime keväänä. Hyvin ovat nämäkin lähteneet kasvuun, mutta saa nähdä, kukkivatko.

perjantai 15. toukokuuta 2015

Etupihalla toukokuussa

Etupihamme on hyvin kapea, ja  pitkulainen, ja olen nyt kolme kesää muokkaillut siitä mieluista. Työ toki jatkuu, mutta hyvällä mallilla jo ollaan. Haastetta lisää muodon ohella pihan kaltevuus, sekä sijainti: etupiha on varjossa suuren osan päivästä, ja istutusalueet ovat melko märkiä. 

Etupihan rajaojan luo istutimme toissakeväänä tuija-aidan, joka on jo kasvanut hyvin näköesteeksi, ja rajaa kauniisti pihan tiestä. Liittymän vierellä kasvaa jo komeaan mittaan ylettyvä vaahtera, joka parhaillaan kukkii kauniisti. 


Laajensin jo ennestään pitkää etupihan istutusaluetta viime vuonna vaahteran alle. Penkissä majailevat äidiltäni saadut jalopähkämöt ja kurjenpolvet, ja hyvin ovat molemmat lähteneet kasvuun. Krookukset ovat jo kukkineet, vain lehdet ovat enää kertomassa kevään väri-ilottelusta. 


Halusin penkkiin myös pensaita, vaikka kaivautinkin penkissä alunperin olleet angervot pois. Penkki oli siis muuttaessamme koko pituudeltaan täynnä angervoja. Nyt tässä penkissä on viisi valkoista pensashanhikkia, ja kolme näitä grönlanninhanhikkeja. Yksi ei oikein pitänyt talvesta, mutta kyllä sekin pienoisia selviytymisen merkkejä jo osoittaa.



Noin puolivälissä tätä penkkiä on kolme pallotuijaa kivipuron varrella. Tuo kivipuro alkaa aivan tyhjästä, joskus täytyy sitä ehkä jatkaa :)


Oikealle katsottaessa näkee, kuinka penkki jatkuu pitkänä suorana kohti vaahteraa. Samoin näkee, kuinka kalteva kapea etupihamme on. 



Olen istuttanut tähän etupihalle kivipuron oikealle puolelle joka vuosi helmililjat, jotka ovat olleet keväisin sisällä, ja ne viihtyvät todella hyvin. Viime kesänä lisäsin reunustalle myös rönsynsikkaa, joka on lähtenyt hyvin leviämään. Lisäksi tässä kohtaa kasvaa muutama kirjokuunlilja, nauhusta ja syysleimua.

torstai 14. toukokuuta 2015

Raparperien aika

Helatorstain kunniaksi (ja koska aamupäivällä oli edelleen kovin sateista) leivoimme pojan kanssa heti aamutuimaan tätä ihanaa raparperivalkosuklaakakkua. Tosin V ei tätä maistanutkaan, mutta onneksi ruoaksi ollut lasagne sentään kelpasi :)



Kakkuohje on alunperin Kinuskissan resepti, mutta yhdistin ohjeeseen myös tuon valkosuklaa ja vähensin sokerin määrää. Minulla ei myöskään ollutkaan vaniljatankoa, joka alkuperäisessä ohjeessa oli. Kakkuun tulee taikinapohja, jonka päälle levitetään raparperit, ja sitten paistetaan. 

Tämän jälkeen jäähtyneen kakun päälle tehdään juustokakkuosuus, ja kylläpä olikin ihanan makuinen lopputulos! Lisäksi paistetun pohjan etuna on helppo siirreltävyys, joskus kun juustokakkujen keksipohjaa ei ainakaan tämä leipuri niin vain ehjänä siirtelekään. Alkuperäisessä ohjeessa kakun päälle tehtiin vielä kermasta pursotukset, mutta ne jätin pois. Koristelin sen sijaan kakun valkosuklaalastuilla ja pienillä orvokeilla. 

Kakku oli mielestäni helppo ja nopea tehdä, vaikka ohjeessa on monta vaihetta.



Kakkupohja
3,5dl vehnäjauhoja
2tl sokeria
ripaus suolaa
100g margariinia
0,5dl vettä

Raparperitäyte
500g raparperia
2rkl perunajauhoja
1dl sokeria

Juustotäyte
4 liivatelehteä
2dl kermaa
2tl vaniljasokeria
1dl tomusokeria
200g maustamatonta tuorejuusto
200g valkosuklaata

Koristeluun 
muutama pala valkosuklaata
orvokkeja


Vuoraa irtopohja leivinpaperilla, ja voitele reunat ruokaöljyllä. 

Sekoita jauhot, sokeri ja suola, ja nypi joukkoon margariini. 
Lisää vesi, ja sekoita nopeasti tasaiseksi.
Painele taikina vuoan pohjalle.

Pilko raparperit, ja sekoita palojen joukkoon perunajauhot ja sokeri. 
Levitä pohjan päälle
ja paista kakkua 200 asteissa uunissa keskistasolla 35 minuuttia.

Jäähdytä kakku.

Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan.
Vatkaa kerma vaahdoksi, ja lisää joukkoon
vanilja- ja tomusokeri.

Sulata valkosuklaa, ja sekoita tuorejuuston joukkoon.
 Lisää kermaseos varovasti käännellen.

Purista liivatelehdistä ylimääräinen vesi, 
ja sulata ne tilkkaan kiehuvaa vettä.
Sekoita juustomassan joukkoon ohuena nauhana.

Levitä juustotäyte kakun päälle, ja hyydytä kylmässä kolme tuntia.

maanantai 11. toukokuuta 2015

Metsän ja puutarhan välissä

Viime keväänä aloittelin tonttimme nurmialueen ja metsikön väliin metsäpuutarhan rakentelua. Pihastamme noin kolmasosa on metsikköä, ehkä voisi sanoa kuusimetsäksi. Tarkoituksena on pikkuhiljaa häivyttää pihan "rakennetun" osan ja metsän välistä rajaa. 


Äidiltäni sain viime keväänä ja kesänä monta kasvia hänen ihanalta pihaltaan, jotka näyttävät selvinneen hyvin talvesta. Sinivuokot kukkivat jo näin runsaina.


Takapihamme jyrkän rinteen alle, metsänrajaan, istutin saksankurjenmiekkoja ja ukkolaukkaa. Myös nämä ovat lähteneet upeasti kasvuun. Taustalla näkyy metsärinne, johon olen muutama vuosi sitten istuttanut jo kaksi alppiruusua. Tässä rinteessä on tähän asti viihtynyt luonnon sanikkaiset, toivottavasti ne eivät loukkaantuneet yhden varjostavan kuusen kaadosta...




Metsän puolella on runsaasti sanikkaisten lisäksi ketunleipää, joka jo paikoin kukkii. Sateen jälkeen ovat näkyviin nousseet myös oravanmarjat. Rinteessä kasvaa myös puna-ailakkia, ja myöhemmin kesällä monenlaisia heinäkasveja.

Varsinaiseen metsäpuutarhan penkkiin hankin viime keväänä kolme pientä kevätkaihonkukan taimea, ja jo vuodessa ne ovat ehtineet levitä näin kauniiksi matoksi. Niiden viereen istutin syksyllä kaksi alennuksessa ollutta jouluruusua, joista toinen kukkii nyt näin kauniisti, ja toinenkin availee jo nuppujaan.

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Äitienpäivänä


Kevät on aivan upea vuodenaika, ja tuo tullessaan monenlaiset kiireet. Työt vievät ajasta suuren osan, ja loppu ajasta on sujunut parin viikon ajan jo tiiviisti ulkosalla. Niinpä askartelut ja muut jutut jäävät odottelemaan, ja väsynyt puuhastelija on suosiolla tyytynyt iltaisin bloggaamisen sijaan nauttimaan toisten postauksista. Nyt kuitenkin innostuin bingoilemaan uusimman P*skiksen tiimoilta, ja omaksi riviksi valikoitui alarivin suora: tussi, haaraniitti ja neliöitä. Kortti simppeli, ja taas ilman leimakuvaa... :)


Äitienpäivää meillä on juhlittu pihahommien parissa, ja vierailuilla mummoloissa viikonlopun aikana. Perjantaina leivoin silikonisiin muffinivuokiin perussokerikakkupohjataikinan, ja eilen kasasimme persoonallisesti vinoja pieniä kakkusia. Välissä kermaa ja tuoreita mansikoita, eli helppoa ja hyvää.


Tänään päiväkahville innostuin asettelemaan kakkuset valmiiksi, ja mieleen putkahti Pohjalaisessa torstain ruokajutun artikkeli, jossa taitava serkkuni Nanna esitteli kevään kakkuja. Hän oli tehnyt monta upeaa kakkua, ja isomman nakukakun kohdalla kehotti muistamaan tomusokerin käytön. Niinpä nämäkin kakkuset saivat siis ripauksen makeutta pintaan :)