Etupihalla toukokuussa

Etupihamme on hyvin kapea, ja  pitkulainen, ja olen nyt kolme kesää muokkaillut siitä mieluista. Työ toki jatkuu, mutta hyvällä mallilla jo ollaan. Haastetta lisää muodon ohella pihan kaltevuus, sekä sijainti: etupiha on varjossa suuren osan päivästä, ja istutusalueet ovat melko märkiä. 

Etupihan rajaojan luo istutimme toissakeväänä tuija-aidan, joka on jo kasvanut hyvin näköesteeksi, ja rajaa kauniisti pihan tiestä. Liittymän vierellä kasvaa jo komeaan mittaan ylettyvä vaahtera, joka parhaillaan kukkii kauniisti. 

Laajensin jo ennestään pitkää etupihan istutusaluetta viime vuonna vaahteran alle. Penkissä majailevat äidiltäni saadut jalopähkämöt ja kurjenpolvet, ja hyvin ovat molemmat lähteneet kasvuun. Krookukset ovat jo kukkineet, vain lehdet ovat enää kertomassa kevään väri-ilottelusta. 

Halusin penkkiin myös pensaita, vaikka kaivautinkin penkissä alunperin olleet angervot pois. Penkki oli siis muuttaessamme koko pituudeltaan täynnä angervoja. Nyt tässä penkissä on viisi valkoista pensashanhikkia, ja kolme näitä grönlanninhanhikkeja. Yksi ei oikein pitänyt talvesta, mutta kyllä sekin pienoisia selviytymisen merkkejä jo osoittaa.

Noin puolivälissä tätä penkkiä on kolme pallotuijaa kivipuron varrella. Tuo kivipuro alkaa aivan tyhjästä, joskus täytyy sitä ehkä jatkaa :)

Oikealle katsottaessa näkee, kuinka penkki jatkuu pitkänä suorana kohti vaahteraa. Samoin näkee, kuinka kalteva kapea etupihamme on. 

Olen istuttanut tähän etupihalle kivipuron oikealle puolelle joka vuosi helmililjat, jotka ovat olleet keväisin sisällä, ja ne viihtyvät todella hyvin. Viime kesänä lisäsin reunustalle myös rönsynsikkaa, joka on lähtenyt hyvin leviämään. Lisäksi tässä kohtaa kasvaa muutama kirjokuunlilja, nauhusta ja syysleimua.