tiistai 29. joulukuuta 2015

Uuden vuoden kortti ystävälle


Hyvin ehdin osallistua P*skarteluhaasteeseen, vielä monta tuntia jäljellä ennen haasteen sulkeutumista :D Tällä kertaa korttia varten oli mallina luonnos, johon lisäilin sitten kaikkea ihanaa ja kimaltavaa. Eli mukana haasteessa tällä kortilla, jossa väreinä pinkkiä, kultaa ja valkoista sekä ripaus mustaa.


Embossasin tuon Magnolian lasileimakuvan kultaisella jauheella, ja siitä tuli kyllä aika kivan näköinen. Minä ostin vasta loppusyksystä kuumailmapuhaltimen, ja nyt harjoittelen sen käyttöä... Ei mitään edelläkävijän hommia täällä suunnalla siis! :D Koristeena kultaista lankaa ja timanttitarroja sekä kultaisia paljetteja. Sillä kyllähän loppuvuoden kunniaksi voi vähän olla kimallusta. Tai paljon, kuten tässä kortissa.

maanantai 28. joulukuuta 2015

Jouluruokien jatkokäyttö: Piparibrowniet


Olemme ahkerasti ja tunnollisesti syöneet jouluruokia pyhien ajan, ja hyvältähän ne maistuvat! Pääsemme jouluna usein valmiiseen pöytään, mikä on kyllä uskomatonta luksusta, vaikka ruoanlaitosta kovasti pidänkin. Saamme usein kotiin mukaan myös jouluruokia, ja niinpä pääsemme jatkojalostamaan esimerkiksi kinkkua ja savustettua kalkkunaa uusiokäyttöön. Kinkunpalaset kuutioin eilen pitsaan, johon silppusin surutta muutenkin kaikkea jääkaapista löytyvää ja kalkkuna taitaa päätyä hernekeittoon. Onko teillä jo jouluruoat syöty loppuun?


Tämä herkku sen sijaan on joulubrownie, jonka valmistin Hyvää joulua -kirjan reseptin mukaan. Taikinaan tulee piparimuruja ja koristelin vielä leikatut palaset tähtipiparkakuilla. Me söimme näitä piparkakkubrownie -leivoksia jo ennen joulua, mutta tähän saa hyvin käytettyä piparkakkuja näin joulun jälkeen, jos niitä on jäänyt jäljelle. Meillä kyllä poika olisi varmasti syönyt nämäkin piparkakut :) Mikään kovin kevyt herkku tämä ei ole, mutta helppo ja nopea tarjottava vieraille tässä joulun lähellä. Ja niin herkullista!


Piparkakkubrownie
n. 15 palaa

300g voita
6dl sokeria (laitoin 3dl)
3dl vehnäjauhoja
3tl vaniljasokeria
1dl kaakaojauhetta
4 munaa
100g maitosuklaata rouhittuna
100g murusteltuja piparkakkuja

Sulata kattilassa voi ja sekoita joukkoon sokeri. Lisää joukkoon kuivat aineet puuhaarukalla sekoittaen. Kun seos on jäähtynyt, lisää munat yksitellen hyvin sekoittaen. Kääntele taikinaan lopuksi suklaapalat ja piparimurut. 

Levitä taikina leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan (omani oli n. 25*25cm) ja paista 180-asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Jäähdytä brownie hyvin, ja leikkaa annospaloiksi.


Mukavaa vuoden viimeistä viikkoa sinulle! 
Sopii mielestäni osuvasti tämän hyvin pitkältä tuntuneen syksyn jälkeen, että tässä vuodessa on vielä 53 viikkoa :D

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Jotain itsetehtyä jouluksi


Tänä jouluna olohuoneeseemme pääsivät pitkään suunnitteilla olleet säkkikangasverhot. Ja ne ovat ihanat. No joo, ne eivät laskeudu kovin hyvin, ja kyllä, säkkikangas pölisee. Mutta silti. Yläreunaan ompelin rypytysnauhan, ja ilman sitä ei varmasti jäykkä kangas olisi rypyttynyt yhtään. Alareunaan pitäisi laittaa jotain painoksi, mutta ensi vuonna sitten :) Verhojen seuraksi ikkunaan pääsi Lidlistä ostamani tähtivalot. Edellisten olohuoneen valojen muuntaja kärähti viime vuonna, ja nämä olivat ihan kiva korvike.


Sohvatyynyt ovat kaupasta, mutta valkoiseen tyynyyn tein kauriin siluetin Hot Fix-arkista. Piirsin arkin nurjalle puolelle kuvan, leikkasin irti ja sen jälkeen kuva kiinnitettiin silittämällä. Tuli aika hauska. Tarkoitus oli tehdä myös keittiöpyyhkeitä samalla tavalla, mutta tuleehan näitä jouluja. 


V odotti kovasti joulukuusen koristelua, ja asettelikin nelivuotiaan tarkkuudella koristeita vierekkäin alaoksille. Kuuseen pääsi niin punaiset kuin kultaisetkin koristeet sekä pojan viime vuonna päiväkodissa askartelemat tonttu ja enkeli <3 font="">


Olohuoneen vitriinin lasioviin kokeilin näpertää eukalyptusoksasta kranssit, kun sattumalta oksan näin kukkakaupassa. Ihan hauskat niistä tuli, ja eukalyptushan tuoksuu upealta.


Punaista on, kun tuo sohvakin on punainen, mutta eipä meillä paljoa muuten väriä olekaan sisustuksessa :)

Joulun napostelutarjotin



Joulunpyhät ovat ihanaa rauhoittumisen aikaa, mutta yhdessäolo ja hyvä ruoka ovat kyllä tärkeitä joulutunnelman rakentajia. Meidän omat joulusuunnitelmamme muuttuivat hieman joulupäivänä, ja olimmekin oman perheen kesken illan kotona. 


Olin joulua varten ostanut muutamia juustoja itseäni vieraita varten ja kun joulupukki toi vielä viinipullon, päätin kasata meille juustotarjottimen iltapalaksi. Mieleeni tuli tämä Kaakao kermavaahdolla -blogin ihana juhlava napostelutarjotin, jonka kuvan näin Instagramin -puolella, ja halusin kokeilla jotain samantyylistä. Halusin juustotarjottimesta rennon ja huolettoman näköisen, ja näin kasattuna se mielestäni onnistuikin hyvin.

Iittalan Kastehelmi-lautanen oli aika sopivan kokoinen pohja tälle juustolautaselle, johon asettelin erilaisia keksejä pohjalle. Pieniin puuveneisiin laitoin pähkinöitä ja juustotikkuja, ja lautaselle lisäsin viinirypäleitä ja mandariinia. Keskelle tarjotinta pääsivät viikunahillo sekä äitini itse tekemä päärynäkompotti, joka oli niin herkullista juustojen kanssa!


Tällaista napostelutarjotinta tulen kyllä varmasti kokeilemaan toisenkin kerran, tätä oli niin hauska kasailla. Lopuksihan kirjaimellisesti heittelin pistaasipähkinöitä ympäri tarjotinta :) Mutta ehkä pitää hieman jo vähentää tätä herkuttelua, vaikka uuden vuoden juhlallisuudet jo nurkan takana kolkuttelevatkin. Nyt aion kyllä nauttia lomasta, sillä töihin pitää palata vasta loppiaisen jälkeen. Joten ehkä välillä vähän herkkujakin on tiedossa. Joko sinä olet syönyt itsesi herkkuähkyyn?

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Pieniä joulumuistamisia


Tuntuu, että tämä syksy on ollut loputtoman pitkä. Ja pimeä. Joulukuun kiireet alkavat nyt olla takana, ja kohta on aika rauhoittua ja rentoutua. Aikaa sitten jo päätin, ettei energia ja aika riitä joulukorttien tekoon itse, mutta viime tippaan meni valmiidenkin korttien lähetys, tosin ihan suunnitellusti :) Samoin päätin, että hoitotädeille ja ystäville annetaan jotain pientä ja valmista. 

Pakettikortit jäivät myös valmiiden varaan, mutta muutamaan muistamiseen väkersin näitä kultaiseen kilmalteeseen kastettuja sulkia. Ja näistä tulikin aika hienoja! Hyvin levittyi ihan Stickles-kimalleliima ja kuivui tasaiseksi kerrokseksi.


Sulat liimasin kultakuvioisiin papereihin, ja koristelin kortit aika maltillisesti. Vähän kultaista lankaa ja paljetteja, ja osaan ääriviivatarraa. 



Sulkakortit pääsivät näihin ihaniin Lakrids-purkkeihin, jotka ostin Kaunis Coto-liikkeestä. Tuolla liikkeessä on kyllä kaikkea ihanaa, ja se on muuten kivenheiton päässä työpaikastani, joten varmasti täytyy poiketa joulukiireiden jälkeenkin sinne :)


Pojan päiväkotiryhmän aikuisille veimme myös pienet muistamiset. Kaunis Coto -liikkeestä ostin myös nämä pienet lusikat, ja seuraksi pääsi Nicolas Vahén jouluisia hillokkeita ja hilloja. Ensi vuonna voisi koittaa etsiä jotain vastaavaa kotimaista pieneksi lahjaksi, mutta tänä vuonna nämä pakkaukset veivät voiton. 

Täällä satoi tänään ohuen ohut kerros lunta ja tunnelma on rauhallisen jouluinen. Tosin joulukuusen valoja emme ole vielä löytäneet ja pojalla on allerginen reaktio meneillään maanantain rokotuksen jälkeen, mutta muuten täällä ollaan valmiina juhlaa varten. 

Oikein ihanaa ja rauhallista joulunaikaa sinulle!

lauantai 7. marraskuuta 2015

Nopeasti tehty


Mukavaa marraskuuta! Täällä suunnalla on keskitytty arjessa jaksamiseen, työhön (aivan liikaa) ja vapaa-ajalla olen kunnostautunut lukemisessa. Olen lukenut tänä vuonna jo monta kirjaa, ihanaa! Joten välillä on huono omatunto bloggauksen suhteen, mutta toisaalta välillä on mukavaa tehdä jotain muutakin. Joten mitä sitä selittelemään, vai mitä? :)

Nopeita askarteluita ovat nämä kortit. Taustat on maalattu (lapsen) vesiväreillä, ja muuten kortit jäivät aika yksinkertaisiksi. Työhuone on saatu melkein uuteen järjestykseen, siitä lisää joku toinen kerta. Mutta kohta on taas askartelutila kunnossa.

Mukavaa viikonloppua sinulle, ja kiitos kaikille teille ihanille, jotka täällä käyvät kurkkimassa!


sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Korvapuustipäivän mutakakku

Oikein hyvää korvapuustipäivää! Korvapuustit ovat lapseni suurin herkku, joten ehkä tänään vielä teemme pullataikinankin. Tämän päivän kunniaksi kokeiluun pääsi kuitenkin siskoni kehuma resepti: korvapuustimutakakku. Nopeaa, helppoa ja ihanan taikinaista.


Mutakakkuohje on siis tässä tapauksessa ruotsalainen kladdkaka, joka valmistetaan eri tavalla, kuin suklainen amerikkalainen mutakakku. Ruokavirtuoosi-serkkuni, taitava Nanna on aiheesta kirjoitellut aiemmin, jos haluat kurkata lisää. Ja taidanpa itsekin kokeilla tuota kladdkaka reseptiä... Siskoni vinkkasi, että Ruotsissa kakusta tehdään vaikka minkälaista versiota. Ja idea tuntuu kutkuttavalta, sillä onhan kakkutaikina hyvää ja kladdkaka on periaatteessa taikinaiseksi jätetty kakku.


Korvapuustimutakakku

150g sulatettua margariinia
2,5dl sokeria
1tl vaniljasokeria
1rkl kanelia
2,5dl vehnäjauhoja
2 munaa

Sekoita kuivat aineet keskenään, ja lisää joukkoon sulatettu margariini ja munat.
Voitele vuoka (22-23cm) ja kaada taikina vuokaan.
Paista 200-asteessa 15-20 minuuttia.


Tein oman kakkuni tämän ohjeen mukaan. Omaan makuuni kakku ehti omassa uunissani paistua vähän liian paljon, seuraavaksi taidan hieman alentaa lämpötilaa, niin saan vielä taikinaisemman kakun. Mutta hyvää oli :)



lauantai 3. lokakuuta 2015

Syksyn kukkijoita

Syksyn kiireet ovat saaneet aikaan (puutarha)kyllästymisen täällä puuhastelujen valtakunnassa. Tosin kyllästyminen koskee kaikkea tekemistä, mutta puutarhassa se on näkynyt selvimmin. Alennusmyyntilöydöt odottelivat istuttajaa, kukkapenkit hoitajaa ja haravaakin olisi jo saanut heilutella. 


Viime viikonloppuna haahuilimme jälkikasvun kanssa takapihalla, ja sattumalta kävelin uutta "mummopenkkiä" ja pergolakatosta tutkimaan. Ja mikä yllätys, jalokärhö 'Jackmanii' oli innostunut kukkimaan ensimmäisenä kesänään. Tai syksynään. Vanhan vierasvuoteen patjasta revityt jouset tarjoavat kauniin, ruosteisen kasvukehikon tälle kaunokaiselle.



Täytyi sitten pikaisesti kuvailla vähän kukkasia, ja yllättävän paljon kukkijoita aivan syyskuun lopussa pihalta löytyi, sateesta huolimatta. Nämä muuripenkin syysleimut ovat jo parhaimmat päivänsä nähneet, mutta jaksavat vielä kuitenkin kukkia. 


Muuripenkkiin päätyi myös kaksi uutta keijunkukkaa. Viime vuonna ostin kokeiluun tätä ihanaa 'Green Spice' -keijunkukkaa, ja alepöydästä tarttui nyt mukaan muutama taimi. Hyvin selvisi ainakin tuo ensimmäinen viime talvesta. Viime syksyn alelöytö oli myös tuo taustalla näkyvä isotähtiputki. Se ei oikein tuossa viihdy, kasvatti tänä vuonna vain lehtiä.


Keväällä perustamassani mummopenkissä löytyi vielä paljonkin kukkijoita. Täytyy vähän järkeistää tuota penkkiä, mutta nyt sieltä löytyi vaaleanpunaisia kukkijoita: komeamaksaruohoa, syysvuokkoa ja kaunopunahattua. Jälkimmäiselle taidan etsiä toisen paikan. Ehkä ensi vuonna.




tiistai 29. syyskuuta 2015

Oman puun omenat

Täällä Pohjanmaan alueella omenat ovat tänä vuonna menneet monella huonoksi, kun olen aiheesta keskustellut. Toukat ja omenarupi ovat vaivanneet puutarhojen omenasatoa, vaikka kovin laajaa gallupia en nyt aiheesta ole tehnyt. Vanhempieni (tärkein puutarhatietolähteeni) puutarhan kaikkien omenapuiden sato on tänä vuonna poikkeuksellisesti kiikutettu roskikseen, kun yleensä he itse puristavat omenoista tuoremehua. 


Siksipä riemu on ollut rajaton, kun meidän pihan (tällä hetkellä) ainut omenapuu teki ihan ensimmäisen satonsa. Huonokuntoisen, mutta sadon kuitenkin. Kaikista esittelykelposimmat omenat kerättiin puusta, ja huonoimmat menivät roskikseen. Ei näistä kovin suureellisia leipomuksia tehty tai soseita keitelty, mutta yhden piirakan ainakin sain tehtyä. 


Ja koska tiesin, että montaa kokeilua ei näillä omilla omenoilla tehdä, reseptiksi valikoitui äitini käyttämä "arkipiirakka"resepti. Helppoa ja hyvää siis.


Omenapiirakka

3 munaa
1dl sokeria
0,5dl maitoa
3dl jauhoja
1tl leivinjauhetta
50g sulatettua margariinia

4-5 omenaa ohuiksi viipaleiksi leikattuna

kanelia


Sekoita kaikki aineet keskenään. Levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan. Asettele omenaviipaleet taikinan päälle.
Ripottele päälle oman maun mukaan kanelia.

Paista 175 -asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.


sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Yksivuotiaalle


V:n pienin serkku täytti eilen jo yhden vuoden, ja sen kunniaksi askartelin kortin. P*skarteluhaasteessa tällä kertaa kortteiltiin luonnoksen mukaan, ja päätin kokeilla sitä tähän korttiin. Luonnos oli hauska, mutta jotenkin nämä Fancy Pantsin paperit tuntuvat aina niin kovin kuviollisilta. Siis juu, sitähän ne ovat, mutta en osaa oikein yhdistellä kuvioita ja värejä, ja lopputulos tuntuu aina sekamelskalta. Hiirulainenkin pääsi korttiin pitkästä aikaa, se on kyllä yksi suosikkileimakuviani.

maanantai 7. syyskuuta 2015

Elokuisena iltana

Sateisesta ja kylmästä kesästä on varmasti riittänyt puhetta, mutta varmasti myös elokuun helteet saivat aikaan vipinää. Täällä työrintama alkaa aina sellaisella rytinällä, että kaikki muu tuntuu unohtuvan. Eräänä ihanan aurinkoisena iltana kuvailin kuitenkin pihalla kukkivia liljoja, ja nopeasta pyrähdyksestä sai kyllä lisävirtaa työviikkoon.


Liljapenkissä tänä vuonna ovat aivan kiitettävästi kukkineet viime vuonna istutetut liljat ja päiväliljat. Keväällä joukkoon pääsi Viherpeukaloilta tilattu puulilja 'Montego Bay', ja aika upea ilmestys se onkin oranssinsävyissään. Muut liljat jo ovat lakastuneet, mutta tämä kukkii vieläkin nyt syyskuussa.


Keväällä liljapenkkiin istutin myös miekkaliljoja eri sävyissä. Punaiset ovat jo aikalailla kukkineet, nyt on vuorossa hennon keltaiset gladiolukset. Nämä ovat niin kauniita, täytyy vaan näiden tueksi keksiä jotain katseenkestävää... 


Alapihalla, uudessa penkissä kasvaa myös ensimmäistä vuotta valkoinen tiikerililja 'Sweet Surrender'. Tämä on niin kaunis, ja on myös kukkinut jo monta viikkoa. Nyt vain jännittämään, miten puulilja ja tämä tiikerililja selviävät talvesta :)

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Mitä kuuluu tallin taakse?

Kesäkuussa päätin hieman tuskastuneen pettyneenä saada edes pienimuotoisen hyötykasviviljelmän aikaiseksi (lisää siitä täällä) ja pojan kanssa istuttelimme taimia ja kylvimme siemeniä autotallin taakse. Paikka osoittautui oikein hyväksi: suojaisa ja aurinkoinen. Tai olisi ollut, jos tänä kesänä aurinkoa olisi näkynyt :)


Esikasvatin sisällä erilaisia kurpitsantaimia, lehtikaalia ja maissia. Kun oma kasvimaahaaveeni jäi toteutumatta, annoin suuren osan näistä taimista äidilleni, jolla on upea hyötytarha ja kasvihuone. Lehtikaali menestyy hienosti siellä avomaalla ja maissit hipovat kasvihuoneen kattoa, joten ainakin taimiviljely onnistui.


Omat taimeni kärsivät kylmästä, vaikka niitä yritin suojata. Ne oli kuitenkin pakko istuttaa ulos, kun sisällä ne rupesivat nuupahtamaan. Suuri osa taimista paleltui, vaikka en montaa laatikoihin jättänytkään. Tässä vasemmanpuoleisessa laatikossa kasvaa maissia, kurpitsaa ja salkopapua. Luin keväällä ihanan Lavatarhurikirjan ahmien, ja nämä kolme kumppanuuskasvia kuulostivat niin valloittavilta yhdessä, että oli pakko kokeilla. No, maissit on alle metrin korkuisia, niin ei niistä paljon tukea ole pavuille ja kurpitsa kukkii juuri... Ei taida tulla kovaa satoa tänä vuonna :D



Isossa saavissa  kasvaa maa-artisokkaa, joka viihtyy aivan kiitettävästi. Katteena pinnalla on ruohosilppua, ja se on pitänyt kosteuden hyvin pienessä tilassa. Tai jatkuvat sateet, tiedä häntä. Pienissä sangoissa olen kasvatellut erilaisia salaatteja. Tästä kuvasta näkee, kuinka salkopapu olisi kaivannut parempaa ohjausta kohti tukea.



Tässä laatikossa on pinaattia ja lehtimangoldia, jotka tekivät hienon sadon jo heinäkuussa. Kylvin vielä uudelleen, mutta uusintakylvöt eivät ole oikein olleet onnistuneet. Takana on myös istuttamani pensaspapurivistö. Kolme hentoa tainta siellä kasvaa, ja nyt kukkivat parhaillaan. Aiemmin jo kerroin, kuinka poikani rakastaa papuja, ja odottaa, että saamme ruokaa täältä. Ei taida kovin papurikasta syksyä tulla... Laatikon nurkassa on pieni kehäkukkarypäs, kaksi niistäkin päätti kukkia.


Viimeisessä laatikossa on ollut salaattia, ja nyt sen on vallannut puna-auringonkukka 'Ruby'. Salaatin suhteen olemme sentään olleet omavaraisia tänä vuonna, joten odottavissa tunnelmissa kohti uusia kylvövuosia. Muutama idea koskien tätä takaseinää on toteutusta vailla, joten eiköhän tästäkin tule ihanan viihtyisä pihanurkkaus. Pää pursuilee ideoita, mutta nautitaan nyt tästä puutarhakesästä loppuun asti :)

lauantai 29. elokuuta 2015

Hempeää hääparille


Tänä kesänä lähisuvussa juhlittiin ihania häitä. Hääparille valmistui tämä romanttinen, mutta aika simppeli kortti. Ehkä se tästä taas lähtee... Ideoita ja ajatuksia on kertynyt kesän aikana vino pino, ja suunnitelmia on niin sisälle taloon kuin ulos puutarhaan. Ja ehkä jossain välissä ehtisi askarrella, ommella ja neuloa. Taisi sateinenkin kesä tehdä tehtävänsä, ja päätä on saanut arkikiireistä vähän tuulettaa. Tosin tämä elokuu ja töihin takaisin meno on aina hirmuista hässäkkää. V vaihtoi vielä päiväkotiryhmää ja hänenkin syksynsä on alkanut erilaisissa merkeissä. Mutta nyt on viikonloppu, ja me heräsimme ennen aurinkoa :)

Mukavaa elokuun viimeistä viikonloppua, 
täällä juhlitaan nyt huvilakauden päättäjäisiä!

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Perjantaipurtavaa: kanaflatbread kaikilla herkuilla

Ihana ystäväin J kävi meillä kylässä jokin aika sitten, ja päätin kokeilla jotain suolaista leipomusta. Usein kesällä varsinaisten uunissa paistettavien syötävien tekeminen jää vähemmälle, mutta tänä kesänä lisälämpö tupaan ei ole ollut pahitteeksi :)


Pinterestissä näin ihanan kuvan kanaflatbreadista, jonka päälle tehtiin salaatti. Ja koska omista viljelylaatikoista jo sai salaattia ja jääkaapissa oli edellisenä päivänä grillattua kanaa, oli helppo kokeilla tätä reseptiä. Vähän tällainen hävikkiherkku siis, vaikka kaupasta sainkin ostaa avokadoa, pekonia ja kastikkeen aivan tätä varten :)

Idea on simppeli: pitsataikina (tai sellaisen minä tein), joka jaetaan kahteen osaan ja kaulitaan pitkulaisiksi levyiksi. Päälle tomaattikastike, ja haluamansa täytteet. Paistetaan, ja tämän jälkeen päälle lisätään salaatti ja kastike. Tätähän voi siis varioida loputtomasti.


Pohjataikina
(ohje Myllyn Paras)

1,5dl vettä
1/3pkt hiivaa
0,5tl suolaa
2rkl öljyä
n. 3dl durumvehnäjauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen, ja lisää muut aineet.
Alusta taikina ja kohota kaksinkertaiseksi.
Kauli taikinasta kaksi pitkulaista leipästä leivinpaperin päälle.
Kohota, täytä ja paista 250-asteessa noin 12 minuuttia.

Täyte
tomaattikastiketta
kypsää kanaa
mozzarellaa

Salaatti
salaattia oman maun mukaan
(minulla oman maan itämaista salaattisekoitusta)
tuoretta korianteria
1-2 avokadoa
2-3 tomaattia
2-4 viipaletta paistettua pekonia
tuoretta chiliä pieneksi pilkottuna
ranch-kastiketta

Paistamisen jälkeen lisää päälle salaatti ja kastike, 
ja leikkaa sopiviksi paloiksi.



Tästä tuli kyllä kertaheitolla yksi suosikeista, seuraavaksi ajattelin kokeilla vähän vähemmillä täytemäärillä ja lisätä salaattia enemmän.. :)
Mukavaa perjantaita sinulle!

torstai 23. heinäkuuta 2015

Kesäromantiikkaa

Makuuhuoneemme on minun sitten joskus -listalla. Sitten joskus teen sängynpäädyn. Sitten joskus mietin, millaisen päiväpeiton haluan. Sitten joskus tilaan haaveilemani maton tänne. Sitten joskus keksin, mitä haluan tuolle tapettiseinälle laittaa. Sitten joskus. Olemme asuneet nyt kolme ja puoli vuotta talossamme, ja vasta näitä kuvia katsoessani huomaan, kuinka kalsealta makuuhuoneemme oikeastaan näyttääkään. Yhden seinän kukkatapetti on minulle mieluinen, mutta sen vastapainoksi kaipaisin vähän rouheutta.


Kesän kunniaksi makuuhuoneessa on vaaleanpunainen pellavakappa, ja tuo H&M homen vaaleanpunainen pussilakanasetti on edelleen yksi suosikkejani. En ole kovin romanttisen sisustuksen ystävä, mutta jotenkin kesäisin tänne makuuhuoneeseen tuo vaaleanpunainen hiipii. Tuo yöpöydällä oleva tekstiprintti on tulostettu täältä


Seinällä olevaan ritilään vääntelin keväällä oksasta unisiepparin, ja sain äidiltäni vanhat pitsiverhot käytettäväksi tähän tarkoitukseen. Silloin keksin, että kesäksi voisi ommella pitsipäällysteiset tyynyt, sitten joskus. No, yhtenä sateisena lomapäivänä vihdoin kaivoin ompelukoneen esiin ja surautin nämä tyynynpäälliset valmiiksi. Jotenkin ihanan mummomaiset.


Siskoni löysi minulle Facebook -kirpputorilta kaksi vanhaa penkkiä. Ne pitäisi vielä maalata, ja sitten toinen niistä toivottavasti sopisi tuohon sängyn jalkopäähän. Tulisi mukavaa vastapainoa vanhasta penkistä näille Ikean suoraviivaisille kalusteille. Sitten joskus. 


keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Aurinkoinen terassi ja muuripenkki

Tänä kesänä ei kovin montaa kertaa ole terassilla oltu kastumatta litimäräksi. Yhden käden sormilla voi laskea myös ne kerrat, kun olemme jaksaneet kantaa sohvan pehmusteetkin esille varastosta. Taitaa olla jokaisena aurinkoisena päivänä :) Kasvit ovat olleet koetuksella, myös terassilla. Vettä ja kylmyyttä, siinä yhdistelmä, joka ei aina takaa parasta lopputulosta. Toisaalta, eipä ole montaa kertaa tarvinnut kastella kukkapenkkejä.

Ruukuissa terassilla iisoppia (siemenestä kasvatettu), minttua ja basilikaa.
Basilikoista osa paleltui kesäkuussa juhannuksen aikaan :)
Haaveilin talvella tuuheista yrttiruukuista, joista osan ajattelin siirtäväni uuteen pergolakatokseen (sille pitää ilmeisesti keksiä nimi...). Ei ole kovin tuuhea, minttu tosin sitkeästi kasvaa. Iisopit ajattelin siirtää syksyllä kasvimaata reunustamaan, mutta ei nyt ole vielä sitä kasvimaata, jota reunustaa.


Heinäkuun lapsena uskon kuitenkin vankasti Suomen kesään, ja jotain lisäpiristettä kaipasin terassille. Tässä ei toki muutenkaan kovin montaa kertaa ehdi löhöillä, pikkumies pitää siitä huolen. Mutta sään salliessa olemme (muina kesinä) syöneet usein täällä terassilla aamupalat, lounaat ja iltaruoat. Tilasin mrs&mrs -verkkokaupasta terassille ihanan House Doctorin mustavalkoisen aurinkovarjon, jonka reunassa on vielä kaunis pykänauha, ja alemman kuvan Blossomin muovimaton. Molemmat alennuksessa ja olen näistä löydöistäni kyllä niin iloinen!



Pelargoniat, Miehen suosikkikesäkukat, ovat pahoittaneet mielensä sateista.

Terassiamme ympäröi kahdelta sivulta muuripenkki, jonka olen omin kätösin kaksi vuotta sitten kasannut. Ja toki on sen näköinenkin, mutta persoonallisuus, se on päivän sana :) Osa kasveista on nyt penkissä kolmatta kesää, osa on istutettu viime kesänä ja jotain lisäyksiä olen tehnyt vieläkin. Ja varmasti tulee tämä penkki muuttumaan. Mutta kierretään nyt terassi vastapäivään, niin näet, mitä penkeissä tällä hetkellä kasvaa. 


Terassille johtavien portaiden vieressä kasvaa kartiovalkokuusi, jonka juurella on muurikelloa. Nämä ovat viime vuonna istutettuja. Seuraavaksi penkissä kasvaa nyt syysleimua ja harjaneilikkaa, molemmat äidiltäni saatuja. Keväällä penkissä kasvaa muutamia idänsinililjoja, ja hetki sitten leikkasin ukkolaukkojen varret pois. 


Muuripenkin nurkauksessa kasvaa japaninjaloangervoja, jotka olen istuttanut penkin valmistuttua vuonna 2013. 


Japaninjaloangervojen vieressä kasvaa viime syksyn alelöytöni, isotähtiputki 'Abbey Road'. Kesti kauan, ennen kuin siinä näkyi elonmerkkejä tänä vuonna, mutta hengissä näyttää olevan. Kukkimaan ei taida ehtiä kuitenkaan. Olin ajatellut siirtää isotähtiputken muualle, mutta vahvistukoon nyt tässä kohtaa rauhassa. Penkkiä reunustamaan olen istuttanut viime syksynä kaksi keijunkukkaa, 'Green Spice'. Vähän yllätyin, että selvisivät talvesta.


Tämä kuva ei nyt ehkä ole edustavin, mutta ukonhatut ja karpaattienkellot (molemmat äidiltäni) vaativat pikaisen tukiratkaisun. Ei niinkään kauniin :) Ukonhatut ovat tässä kasvaneet kaksi kesää, ja viihtyvät todella hyvin. Karpaattienkello on istutettu viime kesänä. Reunassa kasvaa myös maksaruohoa, joka sitkeästi ilmestyy paikalle joka vuosi. Taustalla näkyy omenapuun juurelle viime vuonna perustettu liljapenkki.


Penkin päässä, lähellä toista sisäänkäyntiä, kasvaa pioneja. Alunperin näitä edelliskesän alelöytöjä oli kolme, mutta yksi ei ilmeisesti pitänyt viime talven kylmistä sateista. Tämän piti olla kiinanpioni 'Karl Rosenfeld', mutta en nyt ole aivan varma. 


Kolmannen pionin paikalle, portaiden oikealle puolelle, istutin nyt alennuksesta ostamani hurmesilkkiheinätaimet. Toivotaan, että ne viihtyvät tällä paikalla. Heiniä minulla ei juuri olekaan istutteinuina. Hurmesilkkiheinä on mielestäni kauniin värinen.