Erokriisi ja sieniunelmia

Puutarha ja luonto ovat aina olleet ihanan rauhoittavia elementtejä, mutta vuosi sitten kesän jälkeen huomasin taas nauttivani luonnossa olemisesta. Luulen, että erokriisi alkoi helpottaa, vaikka siihen menikin kauemmin, kuin olin etukäteen ajatellut. 

Sienestys on ollut haaveenani vuosikausia,mutta yksin metsässä kulkiessani tuntuu, että kaikki sienet, joihin törmäsin, olivat jotain myrkkysieniä. Metsäretkeily ei nyt kovin radikaalia eron jälkeistä toimintaa ole, mutta sitäkin hauskempaa. Viime syksynä pääsin sienimetsälle ystäväni kanssa, joka on sienestänyt enemmänkin.

Marjastan silloin tällöin, mutta sienestys, sen parissa aika vain hujahtaa. Kaksi tuntia menee tuossa tuokiossa, ja on ihanaa tutkia eteen tulevia sieniä. Tällä hetkellä uskallan kerätä tatteja ja rouskuja, ja suppilovahveroita, jos niihin törmää. 

Tänä syksynä oli ihana huomata, että sienestys tuottaa edelleen valtavasti iloa. Luulen, että viime syksyn metsäretket veivät ajatukset erosta lopullisesti eteenpäin ja aloin taas suunnitella omaa elämää. Hyvä sivusto erokriisistä on Väestöliitolla, suosittelen lukemaan, jos aihe on ajankohtainen. 

Itselläni tämä kulunut vuosi on ollut kyllä aivan huikea, joitain ajatuksia kirjoitin aiemmin Mun vuosi-postaukseen. 

Ja metsäretkeily, sitä en voi kun suositella kaikille! ♥