perjantai 31. tammikuuta 2014

Pieniä herkkupaloja



Tiramisu on siitä erikoinen jälkiruoka, joka välillä on suurta herkkua ja välillä tuntuu, että se ei ole yhtään mieluisaa. En tiedä mistä tuo johtuu, ehkä siitä, että joskus tekee mieli oikein makeaa, ja sitä ei tiramisu aina ole. 

Pienet kuppikakut sen sijaan ovat aina hauska idea, pidän kaikenlaisesta pienestä näpertelystä. Näihin kuppikakkuihin yhdistelin monta ideaa, ja päivän jääkapissa oltuaan näiden maku oli pehmeä ja sopivan kahvinen. Onkohan kahvinen edes sana... Minimuffinit leivoin munattomana versiona, se resepti ei kovin maukas mielestäni ole. Kannattaa tehdä siis vaaleita muffineita, jos hyvän reseptin sattuu omistamaan.

Tiramisutäyte- ja kuorrute kuppikakuille

200g tuorejuustoa
tomusokeria

vahvaa kahvia
(kahvilikööriä)

koristeeksi
kahvipapumakeisia
ja kaakaojauhetta

Notkista tuorejuusto, ja lisää sekaan reilu desi tomusokeria.
Keitä vahvaa kahvia ja lisää joukkoon halutessasi tilkka likööriä.

Leikkaa muffineista pieni hattu irti, kuten laskiaispullista. 
Koverra sitten vielä osa sisuksesta lusikalla.

Kostuta kolo teelusikallisella kahvia, ja lisää koloon täytettä. 
Pursottamalla pussista tämä onnistuu siististi. 
Upota koverrettu muffinin pala kahviin, ja aseta täytteen päälle.
 Lisää vielä uusi kahvissa pyöräytetty muffinin pala
 sekä nokare täytettä ja laita kansi kiinni.
 Näihin pieniin kuppikakkuihin sisälle täytettä ei kovin paljoa mahdu.

Kun olet täyttänyt kaikki pienet kuppikakut,
 pursota loppu kuorrute kakkusten päälle. 
Koristele.


Maistuvat heti, mutta maku on vielä parempi seuraavana päivänä. Muffineista ei tullut liian kosteita, vaikka näin pelkäsin. Ja kun haukkaa palasen, raidallinen sisus on aika hauskan näköinen. Kuorrute oli melko napakkaa, voisi varmasti pehmentää vaahdotetulla kermallakin.

Näiden teko oli kyllä melkoista näpertelyä, mutta onnistui yhdessä pienen kaksivuotiaan leipurin kanssa. Hyvin innokas apurini uitti muffinin palaset hienosti kahvissa, ja pursotti täytettä muffineille. Jotain munattomien muffinien mausta ehkä kertoo se, että pojan mielestä teimme hyvää leipää :)

4 kommenttia:

  1. Oi oi.. näitä täytyy kokeilla joku kerta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Tuo kerroksittain kasaaminen ja täyttäminen oli kyllä hauskaa näpertelyä.

      Poista
  2. OI mitä ihania herkkuja. Lauantaina oli mummon pienen pojan 6v-päivät ja siellä oli kans tosi pieniä minicupkakkuja, olisko ollut halkasija 2cm, aivan sairaan hyviä. Miniä oli jostain tekijältä ostanut, makeita mutta aivan nameja. Olisi pitänyt ottaa kuva:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kuulostaa hyvältä! Olen kyllä siirtynyt leipomaan kaikesta miniversioita, kun sillä tavalla voi maistella helposti enemmän :)

      Poista