Kurkistus ei niin salaiseen puutarhaan

Tänä vuonna olen taas haaveillut omasta puutarhasta, ja toivottavasti tämä haave toteutuu taas joskus. Puutarhassa on kyllä aina paljon työtä, mutta kyllä se sitten palkitseekin! Kuvailin äitini puutarhaa pilvisenä päivänä viime viikolla, ja koska kukkien väriloisto ei korostunut kirkkaassa auringonpaisteessa, tuli näistä kuvista jotenkin tarunomaisia, vai mitä mieltä olet? 

Kiersin takapihan huvimajan ympäristöä, joka on rakentunut pikkuhiljaa sen jälkeen, kun talo rakennettiin reilut kolmekymmentä vuotta sitten. Huvimajan ja ja kasvimaa väliin jää kaivo, jonka isäni ahkeroi puutarhaan. Sen kannella äiti on usein kasvattanut kesäkukkia, ja tänäkin vuonna ruukkuihin oli päässyt erilaisia sipulikukkia. 

Puutarhassa on paljon erilaisia perennoja, ja aivan varhaisesta keväästä ihan loppusyksyyn pihassa on kukkivia kasveja. Lisäksi rehevissä penkeissä on erivärisiä ja -muotoisia lehtiä, joten katseltavaa aina riittää. 

Tällä hetkellä puutarhassa kukkivat runsaana harjaneilikat, jalopähkämöt ja sormustinkukat, kun taas akilleijat ja pionit ovat lopettelemassa kukintaansa. Ja ihan pian aukeavat liljat. Näissä kuvissa kuitenkin eriväriset vihreät lehdet tuntuvat kiinnittävän huomion, ja puutarhan kerroksellisuus näkyy hienosti. 

Huvimajan edustalla kasvaa syyshortensia, joka on upea katseenvangitsija syksyisin. Seinämäisen kasvuston sen sijaan muodostavat kärhöt, jotka viihtyvät huvimajan luona. Ihana piilopaikka keskellä puutarhaa, vai mitä mieltä olet?

Kiinnoistaisiko lukea lisää?

- Lempiperennoita kuvailin tähän postaukseen

- Entisen puutarhani huvimaja löytyy täältä