Millaista on vuoroviikkovanhemmuus?

Kirjoitin edellisessä postauksessa, että tänä vuonna vietän talviloman ilman lasta. Monen muun asian lisäksi erityisesti vanhemmuus mullistui eron yhteydessä. Muistan hyvin, miten musertavalta tuntui ensimmäisenä syksynä eron jälkeen olla erossa pojasta kokonainen viikko ja kun hänet eskarista haki, tuntui että viikossa oli tullut uudet leikit, uudet naarmut, uudet parhaat jutut, uudet lempiruoat ja -laulut. Ja joka kerta kurkkua kuristi, kun en ollut niitä hetkiä ollut elämässä ja näkemässä.

Ensimmäisenä syksynä ajalehdin päivästä seuraavaan. Niillä viikoilla, kun poika oli minulla, arki pyöri arkisten asioiden ja rutiinien ympärillä, ja samalla piti olla valmis myös tukemaan lasta surussa ja uudessa tilanteessa. Mutta niinä viikkoina, kun poika oli isällään, kaiken muun lisäksi oli jatkuva ikävä lasta kohtaan. Monen ruuhkavuosien kadehtima oma aika ei kyllä ollut kovin positiivissävytteistä.

Eipä sillä, ei minulla ainakaan ollut ylimääräistä energiaa unettomuuden vuoksi lapsiviikoillakaan, ja tukiverkostoni oli kyllä korvaamaton. Vanhempani ja sisareni sekä ystävät auttoivat jaksamaan koko tuosta sumuisimmasta ajasta. 

Pikkuhiljaa, kun kriisivaiheesta pääsin eteenpäin, löytyi uusia ilonaiheita sekä lapsiviikoista että pikkuhiljaa myös niistä viikoista, kun olin yksin uudessa kodissani. Aluksi opettelin pyytämään ystäviä seurakseni, lukemaan tai katsomaan vaikka jotain uutta, mielenkiintoista sarjaa. Pakotin itseni lenkille, etten olisi itkenyt sisällä kokonaisia vapaapäiviä. Raastava ikävä muuttui erilaiseksi ja lapsikin toki kasvoi hieman suuremmaksi.

Muistan vieläkin, kun kierrän läheisiä lenkkipolkuja, kuinka pääsin aluksi talon nurkalle, kun itku jo tuli. Sitten muutaman kuukauden kuluttua itku tuli ehkä vartin jälkeen, ja lopulta, melkein vuosi erosta, kiersin koko lenkin itkemättä. Ja silloin pikkuhiljaa aloin taas oikeasti suunnitella ja odottaa tulevaa, sekä lapsen kanssa että myös niillä viikoilla, kun lapsi ei minulla ole. Mutta ikävä, se on edelleen olemassa.

Jos vuoroviikkovanhemmuuteen tai eroon liittyvät asiat ovat ajankohtaisia, suosittelen lukemaan esimerkiksi Väestöliiton nettisivuja. Sivustolta löytyy paljon tukea elämän eri kriisivaiheisiin, myös esimerkiksi parisuhteen kriiseihin.

Ja vaikka tällä hetkellä elämässäni on kaikki hyvin, ja osaan nauttia tästä loma-ajasta,  ei vuoroviikkoäidin ikävä kyllä ole helpottanut.