lauantai 5. huhtikuuta 2014

Toisen roska on toisen aarre



Vanhempani ovat hyviä säästämään kaiken tärkeän. Siksi sydämeni jätti viime kesänä muutaman lyönnin välistä, kun näin heidän pihallaan vanhat tuuletusritilät odottamassa loppusijoituskohdettaan. Ensiksikin siitä syystä, että yli kahdenkymmenen säilytysvuoden jälkeen vanhempani olivat luopumassa tästä aarteesta, ja toiseksi, koska (tietenkin) olen salaa haaveillut amerikkalaisista ikkunaluukuista seinälleni. En kovin romanttisista versioista, mutta joku kaunis päivä keksin, että ikkunaluukut on saatava. 

No, ikkunaluukku tai tuuletusritilä, ei tässä auta olla turhan tarkkana. Niinpä kiikutimme omaan kotiimme toisen näistä upeista yksilöistä, ja siinä se nyt koristaa makuuhuoneemme seinää. Ja on se kyllä komea, vai mitä? Ensin ajattelin maalata ritilän, mutta kun asiaa kypsyttelin, säilytinkin tuon upean kahdeksankymmentälukulaisen ruskean sävyn. Ja se kyllä on ihan hauskan värinen tuolla makuuhuoneessa. Sitten suunnittelin ripustavani siihen muutaman valokuvakehyksen, mutta täytyy nyt vielä tuumata. Samalla voisi silittää lakanoita, kun ovat noin ruttuisia kuin kuvissa :)

Uutta tässä kuvassa on nuo kovin keltaiset tyynynpäälliset, Prismassa kun olivat puoleen hintaan.    

Niin ja se toinen tuuletusritilä. Se on vanhemmillani, koska ei sitä kannattanut kuitenkaan pois heittää. Ja itse asiassa, tänä kesänä saattaa sekin löytää kodin meiltä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti